Hello March

Terve taas :) Vanhemmat palasi tänään kotiin taas sieltä työmatkalta ja meillä on tää 10 päivää menny täällä aika lepposasti jäähalilla pyörien ja lasten koulujuttuja hoidellen. Eli talo on vielä pystyssä ja vähän on väsynyt lapsenvahti, mutta onneksi kohta on jo taas viikonloppu!

Kauheesti ei siis oo kerrottavaa, normaalia arkea ollaan nyt vaan elelty, joka meillä siis tosiaan sisältää pääasiassa vain luistelua ja koulunkäyntiä. Yleensä kerronkin täällä vaan kun on jotain ihmeellisempää tapahtunut, mutta tosi asiahan on se että pääosin eläminen täälläkin on tosi arkista, eikä joka päivä tapahdu mitään maailmaa mullistavaa. Välillä saa hermotkin olla tiukalla kun lapset päättääkin että niillä on huonopäivä (tai mun tapauksessa niillä on jonkin näköisiä esiteiniys kohtauksia,haha) niin silloinhan kaikilla täytyy olla huono päivä. Ja tällä viikolla meillä on ollut vähän sitten enemmän näitä kiukkupäiviä lapsien kanssa, mutta sellasta tää vaan on. Eli ei se oleminen täälläkään ole pelkkää hengailua ja matkustelua ympäri maan :) Kaikkien niiden hyvienkin päivien joukossa täytyy olla myös niitä huonojakin päiviä, sehän on ihan luonnollista. Pitää vain muistaa, että niin pitkään kun niitä hyviä hetkiä on enemmän kuin huonoja on se kaikki sen arvoista. Mä voin onneksi sanoa että mulla on tilanne ainakin tällä hetkellä tämä, että vaikka välillä se huonopäivä yllättääkin sekunttiakaan en vaihtaisi pois.

Mutta nyt on vanhemmat taas takas ja mä pystyn vähän hengähtää. Päivää piristää myös se että tasan viikon päästä vihdoin ja viimein saan oman perheen paikalle ja päästään viettää pientä kaupunki lomaa Lontoossa! Joten nyt on iskä ja äiti aika ottaa ne sanakirjat ja matkaoppaat esille ja rupee niin henkisesti ja fyysisesti valmistautumaan Englannin elämään. Can't wait!! Nyt launtaina kuitenkin suuntana on Lindan ja Rebeccan kanssa Oxford, siitä sitten lisää myöhemmin :)