Eilen kello 10.00 seisoin Wellingtonin juna asemalla oottamassa junaa jännityksellä, että mitäköhän tästäkin päivästä tulee ja selviinköhän mä yksin junalla matkustamisesta. Mutta kyllä vihdoin ja viimein mä pääsin Birminghamiin!
Mistäköhän sitä pitäs alottaa? Täysin turistihan mä siellä olin, tottakai, ei mitään suuntaa tai määränpäätä yhessä vaiheessa kiersin varmaan ympyrääkin. Iso kaupunki se on ja vaan murto-osan ehin siitä eilen nähdä. Valtavia ostoskeskuksia paljon kauppoja laidasta laitaan. Eli enhän mä taaskaan voinu shoppailulta välttyä kun ensimmäistä kertaa elämässäni pääsin Forever 21 ja hollisteriin yms. ihaniin liikkeisiin. Vähän eri luokkaa nää ostos paikat täällä kun suomessa. Kiersin myös markkina aluetta joka oli täynnä kaikenmaailman kojuja. Kauppahallejakin löytyi ja niissä kävellessä tuli sellanen olo ku oisin virossa ollu, ihan samantapasia.
Kulttuuria kumminkaan unohtamatta vierailin myös St. Martinsin kirkossa joka oli upea, tietenki mitä muutakaan sitä voisi odottaa. Birminghamin kaupungin museon kävin kiertämässä, vaikka en yleensä museoista niinkää välitä niin ajattelin et kerran sekin on nähtävä! Victoria Squarella istuskelin nauttien kauniista AURINKOISESTA (kyllä kerrankin myös täällä paisto aurinko ja oli nätti ilma) päivästä. Kaupungin kirjastolla kävin pyörähtää ja elämäni ensimmäistä kertaa kävin Starbucksilla ja Druckersilla kahvilla. Jo oli päivä pakko sanoa. Ihan loppu olin ku seittemän aikaan junaan pääsin istumaan. Huomasin että kyllä sitä oli ihan kiitettävän paljon tullu käveltyä.
Viimeisimmät kuvat nappasin junassa, vaan sen takia koska maaseutukin on täällä kaunista :)
En mä osaa sanoa mitä tai mikä oli Birminghamissa se mihin tykästyin. Vilkas kaupunki tietenkin ja näin ekaa kertaa siinä ollessani kaikki aika meni suoraan sanottuna vaan ihmetellessä kaikkea. Se että osasin junalla matkustaa birminghamiin ja vielä birminghamin juna asemalta (joka on siis ''hieman'' isompi kuin pienen wellingtonin..) takaisin wellingtoniin oli mun mielestä jo saavutus. Joten siksi tästä kirjottaminenki tuntuu vähän sekavalta ja on varmaan vielä sekavampaa luettavaa. Mutta toivottavasti kuvista saa jonkin näköisen mielikuvan, mutta faktahan kumminkin on vain se että itse se on nähtävä ja koettava jotta sen voi ymmärtää.
Paljon jäi siis vielä nähtävää, mutta onneks juna matka ei kestä kuin n. 50 min. eli sinne on aina helppo päästä takaisin :) Ja sen mä aion vielä monta kertaa tehdä.
''Birmingham has changed a lot, but for me it's still the centre of the universe.''
- Benjamin Zephaniah, 2005
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti