London baby!

Launtaina 9.30 me vihdoin ja viimein istuttiin junassa kohti lontoota! Matka kesti noin puolitoista tuntia, mutta se kului nopeesti hyvässä seurassa! 

Eustonin asemalta sitten Lontoon metroa käyttäen siirryttiin meidän hotellille joka sijaitsi ihan hyde parkin vieressä Lancasterissa. Mukava pikku hotelli just sopiva yhdeksi yöksi!

Siitä suoraan jatkettiin taas matkaa metroon ja kohti Oxford Streettiä. Tää "underground" oli oikein kokemuksen arvonen, eka jännitettiin että ostaanko me sillä liikkua mutta loppu peleissä se olikin aika selvä, ei meille ainakaan mitään ongelmia ollut :) Shoppailua Oxford streetillä ja Bond Streetillä, ihmisiä oli ihan älytön määrä tietenkin. Hämmennystä lisäs vielä se kun välillä tajus ihmisten puhuvan suomea sun nenäs edessä. Tämmöstä ei ikinä oo viel tapahtunu Birminghamissa haha! Käytiin syömmässä Selfridgesillä "frozen youghurt" niiin hyvää! Siinä sitten kierreltiin kauppoja ja loppujen lopuks päädyttiin Piccadelly circus:kselle. Ja selfieitähän piti napata joka paikassa ;) 


























































Iltapäivästä mentiin takaisin hotellille vähän vaihtamaan vaatteita ja lähdettiin sitten syömään. Päädyttiin syömään intialaista Masala zone:ssa ja ruoka oli aivan mahtavaa! Ensimmäistä kertaa söin intialaista ja voin sanoa että aijoin syödä uudestaan, ihan loistavaa! Ruuan jälkeen meille tulikin vähän kiire, koska meidän piti ehtiä ajoissa meidän musikaaliin. Napattiin taksi ja sanotaanko että noin 15 minuutin matka kestikin 30 minuuttia ja koko taksimatka ja kuski oli hieman mielenkiintoisempi. Noh perille päästiin ajoissa se on tärkeintä! Käytiin siis kattomassa "Charlie and the chocolate factory" eli suomenettuna Jali ja suklaatehdas. Uskomatonta miten jotkut ihmiset vaan osaa. Tarina ei ehkä kuulu ihan mun lemppareihin, mutta näyttelijät ja lavasteet oli ihan omaa luokkaansa! Tosi mahtava jälkeenpäin sitä vaan mietti että mikä duuni ton kaiken takana on! Paras musikaali mitä oon koskaan nähnyt, Suomi jää näissä kyllä kakkoseksi pakko vaan myöntää. Musikaali loppu siinä kymmenen aikaa joten käveltiin vähän vielä ympäriinsä ja ihmeteltiin millainen se Lontoo on sitten iltaisin. The City never sleeps, i guess!














































Sunnuntai aamuna herättiin reippaana kahdeksalta aamupalalle, pakattiin kamat ja lähdettiin kävelemään Hyde parkiin. Sunnuntai oli meijän "turisti päivä". Linda ja Rebekka on käyny Lontoossa ennenki mutta tää oli mun eka kerta. Joten nää kaks sitte kävelytti mua ympäriinsä, hyvä vaan oisin muute ollu varmaa ihan hukassa haha :) Buckingham palace, Big ben, Hyde park, Green park ja London eye on siis koettu ja nähty :) Väsyneinä mutta onnellisina hypättiin kolmen jälkeen takaisin meijjän junaan joka toi meidät sitten takaisin Birminghamiin. 






































































































Loistava ja onnistunut viikonloppu kaiken kaikkiaan. Paljon tuli käveltyä ja uutta nähtyä ja niinkuin aikasemmin sanoin mitä parhaimmassa seurassa. Nyt vaan järjestelemään meidän seuraava reissua ;) Lontoo oli just semmonen ku oon aina kuvitellu, mutta silti niin erillainen. Ihan mun kaupunki, rakastan. 


Tänään varasin lennot kotia kohti :) 55 päivän päästä mä lennän kotiin joulun viettoon! Ikävä kaikkia rakkaita siellä toivottavasti kaikilla on kaikki hyvin <3

Burnt food, bad comedy, best company!

Eilen kävästiin sitten Lindan kanssa Solihull:issa tapaamassa Rebeccaa ja hänen kaveriaan Johannaa joka on ruotsista tullut Rebeccaa tänne moikkaamaan! Tavattiin Lindan kanssa Birminghamissa josta sitten junalla suunnattiin kohti Solihullia. Juna matka kesti n. 10 minuuttia eli ei ollut kaukana Birminghamista :) Rebecca ja Johanna olikin meitä asemalla sitten vastassa. Käveltiin Solihullin keskustaan ja kierreltiin siellä vähän kaupoissa, jotta Johanna sai vähän shoppailla. Me muut pysyttiin tiukkoina että ei mitään osteta vaan säästetään rahat Lontoota varten (vihdoinkin ensi viikonloppuna!!). Vaikka lokakuu vasta alkoikin ja haloweeniakaan ei olla vielä vietetty, on jo joulukoristeiden ja krääsän myynti täällä aloitettu. Uskokaa tai älkää, mutta jopa joulupukkiin eilen törmättiin.. ehkä pikkaisen liian aikaista?

Kiertelyn jälkeen mentiin lounaalle T.G.I Friday:ihin. Amerikkalais tyylinen ravintola tosi kiva ja oli hyvää ruokaa. Itse tilasin French dip burgerin, mutta mun pihvi oliehkä pikkasen liian pitkään paistettu ja maistu palaneelta. Normaalisti inhoan valittaa enkä ole koskaan lähettäny ruokaa takaisin keittiöön, mutta eilen oli pakko. Ei siinä onneksi mitään ongelmaa sain uuden annoksen ja burgeri oli oikeen hyvä. Hyvitykseksi tästä sain koko aterian vielä ilmaiseksi, eli halpa oli lounas haha! Olin ihan hämmentynyt kun tarjoilija toi kaikille muille laskun paitsi mulle, loistavaa asiakaspalvelua sanoisinko :)

Ruuan jälkeen päätettiin mennä kattomaan brittiläinen komedia ''What did we do on our holiday''. Se olikin hyvin mielenkiintoinen. En tiedä johtuko se siitä että me ei vaan ymmäretä brittien huumoria vai oliko se leffa oikeesti vain huono, mutta ei tällä kertaa iskeny meihin. Sellasta sattuu :)

Mukava päivä kaiken kaikkiaan, näitä siis lisää! Tänään oon viettäny perus ''lazy sunday'' ja henkisesti alkanut valmistautua huomiseen ja uuteen arkeen. Ei mulla tosin vieläkään oo mitään hajua mitä huomenna tulee tapahtumaan.

Expect the unexpected.

"Keep calm and drink wine" tälläisen pienen avaimenperän sain ihanalta ystävältäni läksiäisissäni ennenkuin tänne matkasin. Niin pieni ja yksinkertainen ohje, joka on tosin tänään tullut tarpeeseen. 

Eilen selvisi että lasten viisumien kanssa on ongelmia. Heille ei olla vielä niitä myönnetty vaikka prosessi on ollut jo pitkään käynnissä. Kun tää perheen isä alko mulle tätä selittää oli mun ensimmäiset ajatukset että "nyt me muutetaan intiaan". Pakokauhu varmaan näky mun silmissä. Mutta ei, muuttoa intiaan ei tule ja viisumien käsittely on kesken ja selviää noin kuukauden päästä. Koko juttu on vähän sekava ja en oikein itsekkään pysynyt ihan kärryillä. Mitä tästä kumminkin nyt seuraa on se, että ilman tätä kyseistä viisumia lapsilla ei ole opiskelu oikeutta koulussa. Lapset siirtyvät siis nyt kuukaudeksi (toivottavasti vain kuukaudeksi) takaisin kotiopetukseen. Tää on tosi ikävä juttu lasten kannalta ja vanhemmat on myös tosi pettyneitä, tietenkin kun lapset oikeasti nauttivat ja menestyivät koulussa. Nyt kumminkin perheen isä ja minä myös aletaan kotiopettamaan näitä lapsia, jotta toivottavasti kuukauden päästä he pääsisivät jatkamaan koulun käyntiä normaalisti. 

Eli kaikki on nyt hiukan sekaisin. Arki muuttuu taas täysin ja kaikki suunnitelmat muuttuu. Eli mun päivä vapaat muuttuukin sitten opettamiseksi, huhhu mitäköhän tästäkin seuraa! Eniten kuitenkin tässä harmittaa lasten puolesta kun ne on just saanu uusia kavereita ja tottunut koulussa käymiseen ja nyt kaikki muuttuu. On se kumma kun pitää pienten ihmisten elämä tehdä välillä niin hankalaksi. 

Tää on siis tilanne tällä hetkellä näin lyhyesti kerrottuna. Ei ehkä ihan sitä mitä odotettiin tapahtuvan, mutta ei auta kuin tottua. Joten tämän sekamelskan takia päätin siis sallia itselleni lasin viiniä, jakson Xfactoria ja pienen hetken omaa rauhaa, ennenkuin meidän uusi arki alkaa. 

Tälläset on kuulumiset tällä kertaa. Huomenna mennäänkin sitten Lindan kanssa käymään Solihull:issa Rebeccan "koti kaupungissa" katsomassa miltä siellä näyttää :) Hyvää viikonlopun alkua kaikille! 

Don't ruin a good today by thinking about a bad yesterday.

Bloggerin toimimattomuuden takia on kirjottelu jäänyt vähän vähemmälle. Ei siinä mitään ei tässä ole edes mitään ihmeellistä tapahtunut. Vanhemmat palasivat eilen reissusta ja meidän yhdeksän päivää sujui ilman mitään sen suurempia ongelmia. Viikko oli omalla tavallaan rakempi kuin viimeksi, stressiä oli enemmän aikataulut oli tarkkoja, lapset tappeli enemmän kuin tarpeeksi ja oli vain enemmän asioita hoidettavana. Sitä ei itsekkään heti ymmärtänyt kuinka paljosta sitä on oikeesti vastuussa. Ja kun lapset tappelee kaikesta turhasta tuntee sitä olonsa välillä ihan voimattomaksi, kun ei vain oikeasti tiiä miten siinä tilanteessa nyt pitäisi oikein toimia?! Ei siinä muu auttanut kun kasvattaa omaa auktoriteettiaan ja pistää lapset tottelemaan, halusivat tai eivät, pakko sanoa että ei ollut ihan niin helppoa kuin kuvittelin! Mutta silti mä taisin onnistua, tai viimeset päivät sujukin jo sitte lähes tulkoon loistavasti. Kyllä sitä toisaalta itekkin muistaa miten aina tuli tapeltua pikku veljen kanssa vähän tyhmemmistäkin asioista, haha. Nyt on kuitenkin vanhemmat kotona ja mä saan vähän hengähtää.

Tänään tapasin taas Rebeccan ja Lindan meidän tavaksi tulleella keskiviikko lounaalla Birminghamissa. Aina yhtä mukavaa! Ja pääsee vähän pois kotoota haha :) ja tietenkin lounaan jälkeen on myös mentävä kahville, tai niin ku nää mun ruotsalaiset toverit sanoo "fika" ;) Loistava sana, ei olla vielä keksitty tarpeeksi hyvää englanti käännöstä tälle sanalle joten tätä käyttäen suunnattiin kohti starbucksia. Liian pian olikin taas aika hyppää junaan ja lähteä oottaamaan lapsia koulusta.

Kohta tulee täyteen kaks kuukautta mun lähdöstä. Vaikka nautinkin olostani täällä ja kaikki on käytänössä hyvin on koti-ikävää havaittavissa. Osasin oikeestaan odottaakkin tätä jo vähän tässä vaiheessa. Eilen harmitti vähän enemmän, mutta tänään oli jo parempi fiilis ja päivä tyttöjen kanssa piristi kummasti! Onneksi on enään se pari kuukautta ja sitten mä lennänkin vihdoin käymään kotona. Nyt täytyy vain lennot enään varata :) Onneksi ensi viikonloppuna suunnataan kohti Lontoota ja vähän puhuttiin jo reissusta Irlantiin, joten eiköhän tämä tästä :)

Vielä ollaan saatu nauttia auringosta ja lämmöstä mutta eiköhän se täälläkin kohta rupee muuttumaan kylmemmäksi ja saiteisemmaksi, niin pääsen kokemaan kunnollisen "british weather", kuulemma sellaista ei ole vielä mun aikana ollut! Ihanaa lokakuun alkua kaikille :)