''Don't cry because it's over, smile because it happened.''

Nyt on se aika tullut. Viimeinen päivä alkaa olemaan takanapäin ja kotiin lento häämöttää noin 12 tunnin päässä. Mihin tää kaikki aika on mennyt?

Viimeiset päivät oon viettänyt tietenkin lasten ja perheen kanssa. Tiistaina ihana perhelounas Telfordissa ja tänään vielä illallinen viimeistä kertaa Nandosissa. Fiilikset  on semmoiset hyvin sekavat, samaan aikaan sitä kovasti haluaa tulla kotiin mutta silti nyt sitä ymmärtää miten paljon sitä on nauttinut täällä olemisesta. Sen tiedän että mun pikku apinoita tulee ihan kaamea ikävä. Ajatuskin siitä ettei näitä tyyppejä nääkkään joka päivä on myös aika pelottavaa. Muutin kuitenkin 9kk sitten heidän kotiin ja siitä lähtien asunut täällä perheenjäsenenä. Joten olen älyttömän kiitollinen mun host perheelle ja au pair ystäville jotka on tehny mun ajasta täällä iki muistoista. Ja tietysti ihana englanti josta oon saanu nähdä niin monia eri paikkoja ja ihmisiä jotka tuun aina muistamaan. Mutta kaiken tän jälkeen voin tyytyväisenä palata takaisin suomeen, koska tiedän että mä oon eläny nää viimeset 270 päivää täysillä ja nauttinu joka hetkestä!

Tällä hetkellä mulla on aika sanomaton olo. On vaikeita yrittää saada omia ajatuksia sanoiksi kun tuntuu että ei itsekkään oikeen tiiä mitä sitä ajattelis. Mutta eiköhän kaikki tässä pikku hiljaa taas selviä :)

Bye bye england i'm sure i will be back someday and Finland get ready i'm coming back for you.

One last time.

Viimeinen viikonloppu lähestyy pikku hiljaa loppuaan ja viimeinen puolikas viikko alkaa huomenna. Mitä ihmettä!? on ainut mitä osaan enään tähän sanoa.

Lauantaina suunnattiin kuitenkin Lindan kanssa meidän viimeiselle maakunta matkailu reissulle ja tällä kertaa kohteena oli kaunis ja vanha York. Lauantai aamuna siis 9 istuttiin jo junassa matkalla kohti Yorkshiren maakuntaa Yorkin kaupunkiin jonne junalla kesti noin kaksi tuntia Birminghamistä. Ihana kaupunki paljon nähtävää pienessä paikassa. Pieniä tee huoneita ja kahviloita ympäriinsä, pikku kauppoja ja pubeja siellä sun täällä, iso katetdraali, Yorkin linna ja käväistiin myös National Rail museossa. Ilma oli hyvin englantilainen: välillä aurinko paistoi ja toisena hetkenä jo satoikin, mutta se ei meitä onneksi häirinnyt!

Nyt on myös siis vähän pohjoisempaa Englantia nähty, täydellinen tapa viettää viimeistä lauantaita täällä :) Och Linda om du ser den här tack för allt och saknar dig redan <3 

Tää päivä onkin sitte mennyt ihan vaan pakkailessa ja siivotessa huonetta. Mulle on myös tässä tän päivän aikana selventynyt sellainen asia että mulla on ihan liikaa vaatteita. Mistä ihmeestä nää kaikki on ilmestynyt?? Minä en tiedä, mutta voi jestas saan kyllä tehä töitä, että saan kaiken mahtumaan... oivoi. Muuten fiilikset on jostain syystä hyvin rauhalliset. En oikeen ees tiiä mitä ajatella kun ei sitä ole ihan itsekkään vielä ymmärtänyt, että neljän päivän päästä se on taas menoa. Tuntuu siltä kuin sitä olis taas vaan tulossa lomalle Suomeen vaikka totuushan on se että nyt tää oikeasti päättyy. Ihan uskomatonta pakko sanoa. 

Nyt nää viimeset päivät menee tässä sitten perheen kanssa hengailessa ja tavaroiden pakkaamisessa (jos ikinä saan kaikkea mahtumaan). Hyvää alkavaa viikkoa kaikille!

"Miten meni noin niiku omasta mielestä?"

Vihdoinkin näin viikon kuluttua voisi ehkä sanoa että on vihdoinkin palauduttu viime viikonlopun Lontoon reissusta. Niinkuin varmaan pystyy arvaamaan ei me sinne kauheesti nukkumaan menty vaan nää 2 ja puol päivää meni ympäri kaupunkia ja illalla tietenkin baareja läpi juoksennellessa, eli tällä viikolla on sitten nukkumaan mentykkin ajoissa. Mutta kaikki oli sen arvoista ja herranjestas kun oli hauskaa! Kiitos mun ihanalle Julialle joka tuli mua tänne viihdyttämään ja myös viemään jo osan mun omaisuudesta kohti suomea. Sanotaanko että kauhu kaksikko oli vauhdissa ja ei me edes suurkaupungissa onnistuta koomisilta tilanteilta välttymään. Pääasia kuitenkin oli että meillä oli hauskaa ja että Julia pääsi shoppailemaan (vaikka loppu peleissä se taisin olla minä taas joka eniten shoppaili... Hups). Kiitos rakas juliapulia kohta taas nähdään <3 

Kotiin tulohan tässä lähestyy huimaa vauhtia. Huomenna ollaan jo alle 20 päivässä, mitä ihmettä? Nyt kumminkin oon viimestä kertaa lasten kanssa yksin ja vanhemmat palaa työmatkaltaan ensi viikon launtaina. Viimesiä siis viedään. Hassua ajatella että tää on viimeinen kerta kun yksin enään näistä lapsista pidän huolen ja kun vanhemmat palaavat niin on mun kotiin lähtöön enään 12 päivää. Fiilikset on tällä hetkellä sellaset että on ees vaikee käsittää, että nyt on loppu suora oikeesti menossa. Suomi kohta mä tuun! 

On my way again.

Junassa istun jälleen. Mihin on matka tällä kertaa? Lontooseen tietenkin! Saan mun rakkaan Julian vierailemaan viikonlopuksi Lontoseen ja viettämään mun kanssa pääsiäistä. Niin innolla odotan tän neidin saapumista että en millään malttais tätä paria tuntia junassa istua... Ja tää on myös mun viimeinen kerta kun Lontooseen enään tän reissun aikana matkaan. Kotiin paluuhan siis lähestyy huimaa vauhtia ja tänään on päiviä enään 27 jäljellä. Pitäähän sitä vappua tulla kotiin juhlistamaan, eiks nii. Vähän jännä fiilis sen suhteen kun tietää että päiviä ei oo enään montaa mutta silti tuntuu ihanalta kun tietää pääsevänsä kotiin :) Nyt me kumminkin otetaan Julian kanssa kaikki ilo irti Lontoosta, one last time!

 Näissä tunnelmissa haluunkin toivottaa hyvää pääsiäistä kaikille ja ensi viikolla sitten lisää kuulumisia millasta meillä oli. Valmistaudu Lontoo suomen tytöt tulee!